Tulipa tässä mieleen, kun eilen kattelin niinkin miehekästä sarjaa kuin Candlefordin postineiti digiboxilta. Siinä postinkantaja Thomas saa päähänsä perustaa ammattiyhdistyksen koettuaan työnantajan riistävän häntä. Ammattiunionit syntyivät aikoinaan tarpeeseen. Työntekijöillä ei ollut juurikaan oikeuksia, mutta sitäkin enemmän velvollisuuksia. Nykyäänhän tilanne on oikeastaan täysin toisinpäin. Ay-liike nakertaa yritysten toiminta- ja kilpailukykyä hitaasti, mutta varmasti tarttumalla täysin epäolennaisiin asioihin. Viimeisimpänä järjettömyytenä tämä, että nykyään työntekijän sairastuminen lomallakin siirretään työnantajan vastuulle. Mitenkähän tämmöinen tukee työllisyyttä? Jo tällä hetkellä tilanne etenkin pienyrittäjillä on se, että ei uskalleta palkata vaikka tarvetta olisikin. Jos sattuu, että saat tämmöisen "saikkukoneen" töihin joudut maksamaan palkkaa jatkuvasti, vaikka kaveri makoilee kotona. Oikeille sairastumisille ei voi mitään, mutta on valitettavan paljon näitäkin, jotka hakevat terveyskeskuksesta lapun, kun pääsee kaksi pierua peräkkäin tai kurkussa kutittaa. Ja eroon et tämmöisistä pääse ihan helposti.

Itse kohtuullisen isossa firmassa esimiehenä työskentelevänä olen nähnyt monenlaisia ihmisiä. Se on vain kumma homma, että yleensä kaikista surkeimmat työntekijät ovat kovimpia ay-aktiiveja. Luottamusmieheksi valitaan luonnollisestikin se, jolla on kapein katse. Muistuu mieleen muutaman vuoden takaa, kun olin vielä kohtuullisen tuore tapaus tässä firmassa. Olin palkannut nuoren miehen töihin viikko-pari sitten. Yhtenä aamuna tepastelin kohti omaa toimistoa, kun vastaan polkee pyörällä tuiman näköinen mies. Ulkoisen habituksen perusteella, jos tuomioita sen perusteella jaettaisiin, olisi kaveri joko vankilassa tai todennäköisemmin vankimielisairaalassa. Noh... Äijä näkee minut ja vetäisee fillarilla lukkojarrutuksen ja melkein karjaisee: "Sinulla on uusi työntekijä ja hänen pitää JÄRJESTÄYTYÄ! Vie nämä hänelle.". Minä seison haavi auki, kun ukko lyö nipun papereita mulle kouraan, hyppää pyörän selkään ja lähtee. Kattelin lappuja siinä ja tajusin, että sehän taisi olla paikallinen luottamusmies. Hiljaiseksi veti, mutta vein laput oikeaan osoitteeseen, mikäpä minä olen estämään järjestäytymistä. Onhan työntekijällä täysi oikeus menettää muutama prosentti palkastaan siihen, että ei saa mitään vastineeksi. Tai no kyllähän siellä kovasti tehdään kaikkensa, että yrittäminen tehdään kannattamattomaksi ja sitä kautta työntekijät pääsevät kortistoon nauttimaan kissan päivistä.

Täytyy vilpittömästi toivoa, että esimerkiksi herrat Räty ja Ahonen omalta osaltaan avaavat suomaisten silmiä suomalaisen ay-liikkeen mädännäisyyteen. Eivät nämä ukot teidän asiaanne aja vaan pelaavat vain omaan pussiin. Työpaikkojen luottamusmiehet tekevät ihan samaa. Itsekin YT-neuvotteluissa moni kertaan istuneena voin kertoa, että luottamusmiehet, mitkä räksyttävät kuin rakkikoirat normaalisti, heiluttavat vain häntäänsä. Ei niitä kiinnosta paskanvertaa, minkä verran väkeä lomautetaan tai irtisanotaan, kun ovat itse suojatyöpaikassa.

Omien työntekijöiden kanssa välit on kunnossa ja jokainen saa palkkaa enemmän kuin TES määrää. Jokainen on sen omalla työllään ansainnut. Väki on joustavaa ja silloin joustetaan myös toisin päin. Vapaita saa pitää, jos tarve vaatii eikä ruokatuntia sekunttikellolla mitata. Firmassa kyllä kokonaisuutena on melkoinen kyttäyspolitiikka, mutta en ole siihen lähtenyt, koska se ei tule johtamaan muuhun kuin näiden ay-hihhuleiden vallan kasvuun. Toivottavasti isotkin herrat sen joskus tajuavat. Todennäköisesti tässä kuitenkin käy niin, että enemminkin minä saan kenkää, koska en suostu toteuttamaan virallista politiikkaa.

Jahka saan sen verran aikaiseksi, että Perskoron valtio itsenäistyy, on siellä ay-liike kielletty. Laki, joka määrittelee työntekijän kannalta olennaiset oikeudet, riittää. Mutta mutta... Valitettavasti tämä on vain päiväunta. Jos on ay-liike perseestä, niin on myös moni työnantaja ja esimies. Tämän takia ay-liike ei tule ikävä kyllä kuolemaan koskaan. Candlefordin postineiti Lane oli hyvä työnantaja ja sopimus syntyi. Ay-liikkeelle ei ollut tarvetta.